KIIHKEÄ ELÄMÄ - VALKOVUOKKO (Anemone nemorosa)

Valkovuokon kohdalla siitä on eniten puhuttu: jokaisella on oma aikansa ja paikkansa, ekologinen tasku. Valkovuokon paikka on eteläisissä lehtipuumetsiköissä. Se sanelee elämän kiihkeän rytmin. Jotta valo riittäisi yhteyttämiseen ja siementen tuottamiseen, on oltava kukassa jo varhain keväällä, ennen puiden lehtimistä. Pian juhannuskesän jälkeen valkovuokko jo lakastuu ja jää odottamaan seuraavaa kevättä. Sen kasvukaudeksi jää vain noin 60 päivää. Yhtä nopea pyrähdys kuin sillä kirjailijalla, joka eli vain syksystä jouluun...

"Kukka äidille, äiti ymmärtää..." Ymmärtääkseni tuttu laulu kertoo juuri tästä kukasta. Toivottavasti myös kukan antajat ymmärtävät, että jos kerran vuokkoja on poimittava, ainakin niiden värin on säilyttävä valkoisena! Valkovuokko nimittäin sinivuokosta poiketen tekee paitsi siemeniä lisääntyy hyvin myös kasvullisesti. Sillä on nopeakasvuinen vaakajuurakko, josta voi nousta jopa 1000 versoa neliömetriltä - näistä nousijoista saattaa olla jopa sata kukkavartta. Se ei siis kärsi poimimisesta niin rajusti kuin sinivuokko.

Valkovuokon kukissa ei ole mettä - se ei houkuttele perhosia. Keltaisilla heteen ponsilla se houkuttelee pölyttäjiksi kärpäsiä ja kovakuoriaisia - siitepölypalkalla! Myös pähkylähedelmien levittäminen on omalaatuista. Valkovuokko on muurahaislevitteinen. Sen siemenissä on öljypitoinen lisäke, joka houkuttelee muurahaisia...

Valkovuokon versoissa on glykosidia, joka murskattaessa hajaantuu protoanemoniiniksi. Varmaan jo arvasit, että viimeistään se on myrkyllistä. Se ei ole ihme, sillä valkovuokko kuuluu leinikkikasveihin (Ranunculaceae)... Kun heimon tuntee niin tavat tietää...