KESÄYÖN TAIKAA - VALKOLEHDOKKI (Platanthera bifolia)

Pyöräretkellä juhannuskesän yössä tulvahtaa joskus nenään tienvarren metsiköstä hieno tuoksu - toisten mielestä se on vaniljainen ja toisten mielestä hyasinttimainen. Jos ei muita kiireitä ole, kannattaa pysähtyä. Kohdalta löytyy suurella todennäköisyydellä valkolehdokin kasvupaikka.

Aromaattisten estereiden tuoksu on tarkoitettu yöllä liikkuville kiitäjille ja kehrääjille, pitkäkannuksisen valkolehdokin ainoille potentiaalisille pölyttäjille.

Kesäyössä kokemus on jotenkin taianomainen. Kukka suorastaan hohtaa valoa, tuoksu huumaa ja itse kukkakin on aika erikoisen näköinen. Sitä onkin sanottu enkelinkukaksi - ei vaadi paljoa mielikuvitusta nähdä tuo hahmo kuvastakin.

Ja koska valkolehdokki valvoo - on siis avoinna ja tuoksuvana - juuri yöllä, se on kirkkotaiteessa joskus yhdistetty hiljaisen viikon Getsemanen tapahtumiin, siihen yölliseen, yksinäiseen rukoushetkeen. Eivät kaikki muut nukkuneet, oli sittenkin yksi - enkeli - vierellä valvomassa.

Kukka tosiaan hohtaa valoa. Selitys löytyy sen kukkalehtien solujen välisestä ilmatilasta, josta valo taittuu poikkeavalla tavalla. Tuoksu ja väri ja muoto ovat olleet joskus ennenkin ihmisten mielissä taianomainen yhdistelmä. Kämmekäthän saavat kasvuvoimansa juurimukuloista. Ylivuoteisilla mukuloilla päästään talven yli ja uudet mukulat valmistuvat seuraavaa vuotta varten. Jos perheen isä syö näitä uusia tiiviitä juurimukuloita, niin seuraava perheeseen syntyvä lapsi on poika...