PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 20. maaliskuuta 2009

TARKKA MÄÄRITELMÄ

Aamen-sana rukouksen lopussa kertoo luottamuksesta. Sehän on tuttua ja kautta aikojen meille monilla eri sanoilla ja selityksillä opetettu. Koulukinkereillä sain uuden ja selvemmän määritelmän tuolle hepreankieliselle sanalle.

Näin oppilas kertoi aamen-sanasta: "Ensin rukouksessa saa kertoa, mitä ite toivotaan tai tarvitaan. Mutta sen jälkeen sanotaan ´amen´. Ja se tarkottaa, että myö sanotaan kuitennii lopulta Jumalalle: ´Tie niinku ite haluat!´"
Koulukinkereiltä Lahnajoen koululla 1988.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto