Oltiin lähdössä kotimatkalle Ylihärmän herättäjäjuhlilta 1982. Isäni hyvästeli majoituspaikkamme isäntäväkeä: "Ensi vuonna tavataan sitten Oulussa - jos Jumala suo!"
Muistan, miten tuo lause ärsytti minua, parikymppistä poikaa. Isällä ei ollut tapana puhua tuolla tavalla. Jotenkin se tuntui hurskastelulta tai ainakin tyhjänpäiväiseltä jossittelulta...
Vuotta myöhemmin istuin Oulun herättäjäjuhlilla. Yksin. Muistelin neljä kuukautta aiemmin haudattua isääni. Muistelin mennyttä talvea, joka oli tuonut mukanaan syövän ja kaiken siihen kuuluvan taistelun ja luopumisen. Arvaat, että muistin yksinäisellä penkilläni ne vuosi sitten kuulemani sanat. Toisella tavalla niihin nyt suhtautui. Tavataan, tullaan ja mennään, ollaan ja eletään - jos Jumala suo...
Päiväkirjasta 1983.
Muistan, miten tuo lause ärsytti minua, parikymppistä poikaa. Isällä ei ollut tapana puhua tuolla tavalla. Jotenkin se tuntui hurskastelulta tai ainakin tyhjänpäiväiseltä jossittelulta...
Vuotta myöhemmin istuin Oulun herättäjäjuhlilla. Yksin. Muistelin neljä kuukautta aiemmin haudattua isääni. Muistelin mennyttä talvea, joka oli tuonut mukanaan syövän ja kaiken siihen kuuluvan taistelun ja luopumisen. Arvaat, että muistin yksinäisellä penkilläni ne vuosi sitten kuulemani sanat. Toisella tavalla niihin nyt suhtautui. Tavataan, tullaan ja mennään, ollaan ja eletään - jos Jumala suo...
Tunnistan hyvin tunteesi! Minuakin ärsytti nuorempana aivan suunnattomasti isän viljelemä ilmaus "jos Jumala suo". Nyt jo ymmärrän siitä vähän enemmän!
VastaaPoista