PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

lauantai 14. maaliskuuta 2009


NYT IHMETTELEN TÄSSÄ - LUHTAVUOHENNOKKA (Scutellaria galericulata)

Otsikkona olivat tällä kertaa iltavirren (VK 560) sanat. Omassa mökkirannassakin oli jo ilta ja hämärä, kun tuon luhtavuohennokan kuvasin. Se pääsi kuitenkin otsikkoon aivan muusta syystä.

Kukan verhiön yläpinnalla näkyy pieni, ontto ja kilpimäinen pullistuma. Siitä "vuohennokasta" kasvi on nimensäkin saanut. Myös tieteeellisen nimen galericulata viittaa tähän nahkalakkiin (=galerum). Mutta kasvikirjojen maininta tästä lisäkkeestä pysäyttää: "Tämän kasvinosan tarkoitusta ei tiedetä eikä sen merkitystä kasville tunneta." Aika epätavallinen asiantuntijoiden tunnustus paperille painettuna! Selitystä ei löydy. Saa jäädä ihailemaan ja ihmettelemään.

Luhtavuohennokka on Etelä- ja Keski-Suomen rantojen pensaikkoreunuksen tavallisimpia kasveja. Luhta-sana viittaa juuri tyypilliseen kasvupaikkaan, ajoittain tulvaveden alle jäävään alueeseen. Monista muista huulikukkaisista poiketen luhtavuohennokka on miltei tuoksuton.

En täysin ymmärrä. En pysty täydellisesti selittämään. En tiedä tämän tarkoitusta. Näihin tosiasioihin törmää välillä muuallakin kuin mökkirannassa ja kasvitieteessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto