KELPAAKO

"Mahtaakohan tuo kelvata?" Tuota mietin aina joskus seurakunnan lahjakirjaa synttärisankarille valitessani. Samaa pohditaan monesti muitakin lahjoja mietittäessä.

Paljon vakavampia kyseli nuori mies hautajaisten jälkeen. Viina ja pillerit, niissä oli ollut niin ihmeellinen voima, että ne olivat vieneet nuoren ihmisen mennessään. Nyt tuo nuoren ikätoverinsa haudalta tullut mies kyseli muistoseuroissa: "Voiko tällaisen kuoleman tai voiko näin eletyn elämän jälkeen päästä taivaaseen?"

Tuntuu siltä, ettei tuota nykyisin kovin usein kysellä. Vielä pysäyttävämpää on, kun sitä kysyy nuori ihminen toisilta julkisesti ääneen. Jäin miettimään, miettimään molempia tässä esillä olleita kysymyksiä. Kysymykset ovat ulkonaisesti jotenkin samanlaisia - joku kelpaa tai ei kelpaa jonnekin - mutta voiko niissä olla kyse samasta asiasta?

Alun kepeä arvuuttelu ja toinen raskaansarjan peruskysymys eivät puhu samasta asiasta, se on sanottava selvästi. Perille pääsemisessä ei ole kyse kelpaamisesta, ei ainakaan ihmisen kelpaamisesta. Se on armoa, jotakin kokonaan lahjana annettua. Ei tarvitse kysellä, että kelpaanko minä tai kelpaako joku toinen. Mutta tätä pitää kysyä: kelpaako Jumalan armo minulle?

Syntymäpäiväseuroissa 28.11.1998.