Rippikoululaiset olivat saaneet taas tehtävän kirjoittaa vastauksensa annettuihin kysymyksiin. Yhdessä niistä kysyttiin: Miltä tuntuisi, jos tietäisit, että joku rukoilee sinun puolestasi? Muistan aina tämän nimettömän vastauksen:
"Jos tietäisin, että joku rukoilee minun puolestani, se antaisi minulle hyvin turvallisen olon. Se kertoisi, että joku välittää minusta hyvin syvästi. Mutta ei minulla ole ketään sellaista..."
Onko meillä rohkeutta? Eihän syvin välittäminen jää lähimmillekin salaisuudeksi ja arvailujen varaan?
Päiväkirjasta rippikoulun jälkeen 1988.
"Jos tietäisin, että joku rukoilee minun puolestani, se antaisi minulle hyvin turvallisen olon. Se kertoisi, että joku välittää minusta hyvin syvästi. Mutta ei minulla ole ketään sellaista..."
Onko meillä rohkeutta? Eihän syvin välittäminen jää lähimmillekin salaisuudeksi ja arvailujen varaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti