PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 17. maaliskuuta 2009

ENSI VIIKOLLA RAUTAKANKI

Suurperheeltä oli vuosisadan alkupuolella leipä loppumassa. Nuoren tytön oli lähdettävä etsimään muualta, kodin ulkopuolelta leipäänsä ja elantoansa. Paikka löytyikin kauppa-apulaisen hommista. Vieraan töihin lähtiessä äiti opasti nuorta lähtijää:

"Muista tämä! Jos tänä päivänä otat omin luvin nuppineulan, huomenna sinä tuot jo rautanaulan!"
Ensi viikolla oltaisiin siis jo aika pitkällä... Kodeissa kasvatettiin ennen ehdottomaan rehellisyyteen.
Isosedän vaimon muistoseuroissa kesäkuussa 1988.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto