YÖKYÖPELI - NUOKKUKOHOKKI (Silene nutans)

Olin Ahvenanmaalla Tjudössä iltalenkillä. Silloin kuvasin tämän nuokkukohokin. Päivälenkillä sitä ei onnistukaan kuvaamaan kukkivana, sillä se on niitä yökyöpeleitä - kasveja, jotka aamulla sulkevat kukkansa ja nuokkuvat päivät, mutta avautuvat taas seuraavaksi yöksi.

Jännästi juuri valkokukkaiset lajit - nuokkukohokki, nurmikohokki ja valkoailakki - ovat kehittyneet yökukkijoiksi. Ne houkuttelevat valoisassa kesäyössä huumaavalla tuoksulla ja hohtavilla valkeilla kukillaan juuri niille sopivia pölyttäjiä. Niiden pullomaisen verhiön ja pitkän teriöntorven pohjalta medenhakijoiksi ei kaikista ole - siihen tarvitaan yökkösiä ja pikkukiitäjiä, pitkäimukärsäisiä hyönteisiä. Ne liikkuvat juuri öisin...

Nuokkukohokki varmistaa ristipölytyksen - siis perimän säilymisen mahdollisimman monipuolisena - siten, että sen kukat ovat aina ensimmäiset vuorokaudet hedekukkina. Vasta sen jälkeen emin luottiliuskat kasvavat kukasta esille. Näin ollen hedelmöittävä siitepöly on silloin peräisin toisesta kasvista. Kuvasta huomataan, että tämän yksilön kukat ovat vasta äsken mainitussa kukintansa ensimmäisessä vaiheessa.

Nuokkukohokkia ei tarvitse reissata Ahvenanmaalle katsomaan. Siellä sitä on ehkä enemmän, mutta se kasvaa yleisenä myös lounaisessa Suomessa, itse asiassa satunnaisesti varsin pohjoiseen asti.