PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 24. maaliskuuta 2009

PÄRJÄTÄÄNKÖ OMILLAAN

Virsikirjan uudistuessa pääsiäistropari tuli kirkkomme virreksi. Jotkut ovat paheksuneet sen valintaa. Sitä on pidetty outona, jotenkin vieraana ja muilta lainattuna. Sellaista ei pitäisi ottaa - pitäisi pärjätä omillaan!

Virsikirjamme kertoo, että tuon virren sanat ovat syntyneet 700 vuotta ennen ortodokseja ja roomalaiskatolisia - ja 1200 vuotta ennen ensimmäistä luterilaista...

Kyllä meidänkin pitäisi muistaa juuremme. Pitäisi muistaa, että omillamme emme tosiaan voi näissä asioissa pärjätä! Kaikki, mitä meillä on, on sittenkin saatua ja perittyä. Niin on koko pääsiäissanoma ja niin on sen troparikin: "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!"
Seuroissa Seuratuvalla 14.4.1991.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto