PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

torstai 5. maaliskuuta 2009

VIESTI LAPSELLE

Rippileirillä oli kotiväen vierailupäivä. Osana vierailupäivää oli myöskin omassa tahdissa tapahtuva käynti hiljaisessa huoneessa. Huoneen pöydällä oli kuva vastasyntyneestä. Kastepöytäkin sinne oli katettu kertomaan takana olevista vaiheista. Siellä oli myös valokuvia - 10-vuotisjuhlista ja muista nuoren elämän tärkeistä tapahtumista.

Kierroksen viimeisenä pysähtymiskohteena oli pöytä, jolla oli kynä, paperilappuja ja seuraava ohje: Laita paperille nimettömänä se ajatus, jonka haluaisit omalle lapsellesi kertoa - jos vain osaisit ja löytäisit siihen tilaisuuden.

Tämäkin lappu tuolta pöydältä löydettiin: "Jokainen isä ja äiti tahtoo omalle lapselleen parasta. Usko pois, vain kaikkein parasta - kaikessa!"

Tärkeimmät asiat ovat niin vaikeasti sanottavissa. Ja niiden ymmärtäminen vie monesti koko ihmiselämän ajan.
Seuroissa Ilvesahon metsästysmajalla 10.9.1997.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto