PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 17. maaliskuuta 2009

SANOMISEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ

Joulukertomuksessa tuntuu olevan omat vuorosanansa kaikilla. Ne on enkeleillä, paimenilla ja jopa Joosefillakin. Vain Maria jätetään sanattomaksi: "Mutta Maria kätki kaikki tästä lapsesta sanotut sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä." (Luuk. 2)

Tajuaisinpa tämän! Ei aina tarvita minun sanoja. Toisilla voi olla paljon parempia!
Aattohartaudessa Lapinsalon kirkossa 24.12.1991.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Blogiarkisto