PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009


PORUKAN SUURIN - METSÄVIRNA (Vicia sylvatica)

Suomessa kasvavista virnalajeista metsävirna on kaikkein suurin. Nimensä mukaisesti se on myös lajinsa ainut varsinainen metsäkasvi. Tarttumakärhellisenä se saattaa kiipeillä aina parin metrin korkeuteen puiden alaoksilla tai sitten olla suurena sekavan kasvustona muun kasvillisuuden seassa maan pinnassa.

Kun metsävirnan kukan on nähnyt, sitä tuskin sekoittaa muihin sukulaisiinsa. Sen kukkatertut ovat pitkäperäisiä ja muutenkin pitkiä ja harsuja - siis harvempia kuin muilla. Kukkia voi kuvailla lähinnä valkeiksi. Purjeen suonet erottuvat niistä kauniisti sinipunaisina juovina.

Laji on selvästi eteläinen, vaikka järvi-Suomen kohdalla esiintymäalue ulottuukin Kajaanin seudulle saakka - Pohjois-Karjalasta ja Pohjanmaalta sitä ei juuri löydä. Vaikka metsävirnaa olen Kiuruvedelläkin tavannut kuvan kasvi on kuitenkin Övernäsgårdenin läheltä Maarianhaminasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto