PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 20. maaliskuuta 2009


PALAVA PENSAS - RENTUKKA (Caltha palustris)

Olipa kyseessä sitten mökin talvehtimistarkastus tai kevään ensimmäinen virvelöintireissu rannalle, tuo näky aina pysäyttää. Rantaheinikot ovat vasta talvesta selvinneitä, vielä ruskean kulon peitossa. Mutta rentukka kukkii!

Muutenkin se on poikkeuksellisen näyttävä: kiiltävät, tummanvihreät lehdet ja leimuavan keltaiset, jopa 5 cm leveät kukat erottuisivat muualtakin, kuloheinikosta ne aivan hyppäävät silmille! Ei paljoa liiottele, jos sille antaa raamatullisen lisänimen: rantojen palava pensas.

Rentukkaa on sanottu rantojen esikoksi. Aikaisen kukinnan tekee mahdolliseksi se, että kukkanuput ovat valmistuneet jo edellisenä syksynä ja kasvu lähtee vilkkaasti liikkeelle juurakon vararavinnon turvin.

Jotkut arvelevat, että rentukka olisi saanut tieteellisen nimensä latinan sanasta calathos, joka tarkoittaa kukkakoria. Siltä se rannoilla näyttää. Kukinta on kuitenkin hyvin nopeasti ohi. Näyttävyydestään huolimatta rentukka ei myöskään maljakossa pitkään kukoista.

Kansan suussa rentukka on kulkenut lahnankukan nimellä. Vanhan kansan viisautta voi vain ihailla - niin tarkasti he ovat kalojen liikkeet ja kudut ja kukkien kukkimisajat tienneet. Lukeneet luontoa kuin parastakin kirjaa. Aikansa ammattitaitoa parhaimmillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto