LOPETTAMISEN TAITO

Luin elämäkertaa. Keski-ikäinen mies havahtui keskussairaalassa. Hän huomasi olevansa johtojen ja letkujen varassa. Kaikesta kuulemastaan ja näkemästään hän horteensa keskellä tajusi, että hänen tilanteensa oli hankalasti ennustettavissa. Mitä tahansa saattoi olla odotettavissa.

Noista vuorokausista jäi hänen päiväkirjaansa kolme lyhyttä lausetta. Ensin kaksi kysyvää: "Jos tietäisin kuolevani huomenna? Mikä olisi saldo elämänkirjassa?"

Sitten hän antoi yhden vastausehdotuksen. Hyvin lyhyen ja selittelemättömän: "Tyhjä, puhdas nolla tuntuisi hyvältä!" Sen enemmän hän ei enää asiaan palannut. Ei mitään lisäselvittelyjä. Ei edes pienintä viittausta, mitä tuo ehdotettu saldotilanne piti sisällään. Mitä tarkoittivat "tyhjä" tai "puhdas" tai "nolla"? Miksi juuri ne tuntuisivat hyvältä?

Olin melkeinpä kiukuissani, kun mitään ei selitetty! Olin kohta huomaamattani itse mielessäni sanoittanut kukaties jo kolmannen mahdollisen selitystavan sille tyhjälle puhtaalle nollalle ja sen hyvyydelle. Vasta sitten aloin kiukultani tajuta... Kun lopettaa ajoissa, kun jättää selittämättä, kuulijassa saattaa tapahtua jotakin...

Herättäjänseuroissa Lapinsalon kyläkirkossa 17.8.2008 (lukupöydällä oli ollut Jukka Pakkasen kirja "Muistaakseni?")