UNOHTAMISESTA
Olin lähdössä ensimmäistä kertaa seurakunnan edustajana tervehtimään syntymäpäiväänsä viettävää seurakuntamme jäsentä. Tiesinhän minä vastavihittynä pappina, mitä piti tehdä... Huolella valmistauduin. Lahjakirjaa valitsin seurakuntatalon hyllystä oikein ajan kanssa. Ja omistuskirjoituksen kirjoitin pitkällä kaavalla. Autoon mennessä pistin kirjan ovea avatessani auton katolle. Sinne se jäi! Jäi lahjakirja antamatta.
Raamattukin on täynnä unohtamista. Ihminen unohtaa Jumalansa. Ja ihminen unohtaa paikkansa Jumalan luomassa maailmassa. Ja se kirja on täynnä myös niitä hätäisiä ihmisiä, jotka luulevat, että ovat tulleet jätetyiksi, unohdetuiksi.
Ja kuitenkin raamattumme perusviesti on tämä: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää! Ja vaikka unohtaisikin, niin minä en sinua unohda!" (Jes.49)
Kertomuksessa mainitun syntymäpäiväsankarin luona 5 vuotta myöhemmin 25.3.1990.
Olin lähdössä ensimmäistä kertaa seurakunnan edustajana tervehtimään syntymäpäiväänsä viettävää seurakuntamme jäsentä. Tiesinhän minä vastavihittynä pappina, mitä piti tehdä... Huolella valmistauduin. Lahjakirjaa valitsin seurakuntatalon hyllystä oikein ajan kanssa. Ja omistuskirjoituksen kirjoitin pitkällä kaavalla. Autoon mennessä pistin kirjan ovea avatessani auton katolle. Sinne se jäi! Jäi lahjakirja antamatta.
Raamattukin on täynnä unohtamista. Ihminen unohtaa Jumalansa. Ja ihminen unohtaa paikkansa Jumalan luomassa maailmassa. Ja se kirja on täynnä myös niitä hätäisiä ihmisiä, jotka luulevat, että ovat tulleet jätetyiksi, unohdetuiksi.
Ja kuitenkin raamattumme perusviesti on tämä: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää! Ja vaikka unohtaisikin, niin minä en sinua unohda!" (Jes.49)
Kertomuksessa mainitun syntymäpäiväsankarin luona 5 vuotta myöhemmin 25.3.1990.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti