PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 17. maaliskuuta 2009

TOISELLA TAVALLA

Elämän merkillisten ja selittämättömien vaiheiden keskellä on joskus tapana Raamatun sanoilla muistuttaa, että Jumalan tiet ja Jumalan ajatukset ovat ihmisteitä ja ihmisajatuksia korkeammalla. (Jes. 55) Näin on lupa uskoa. Salatun Jumalan salatut mutta hyvät tarkoitukset ja tahto tapahtuvat, vaikka ihmissilmin näyttäisi aivan muulta.

Raamatun kohta, joka tuosta ihmisen ja Jumalan erilaisuudesta puhuu, tarkoittaa kuitenkin muutakin. Ihminen on taipuvainen asettamaan - itselle ja toisille - ehtoja ja vaatimuksia. Uhkailut ja pelottelemiset kuuluvat ihmisen vaikuttamiskeinoihin. Jumala on toisenlainen.

Ukillani oli tapana sanoa, että Jumala houkuttelee hyvyydellään (Jer. 31:3 ajatus). Juuri siinä on ihmisen ja Jumalan erilaisuuden ydin. Jumalan tiet eivät ole ihmisten teitä. Ne eivät ole vaatimusten, pakottamisen eivätkä uhkailun teitä. Jo siellä erilaisista teistä puhuttaessa tämä sama oli sanottu: "Tulkaa Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukaa Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas." (Jes. 55)
Hartauskirjoituksessa Kiuruvesi-lehdessä 28.2.2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto