PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 20. maaliskuuta 2009


ONNENKANTAMOINEN - MIEHENKÄMMEKKÄ (Orchis mascula)

Se, joka kameran kanssa yrittää kasvilajibongausta, oppii pian, kuinka toivotonta se on. Viisikään hyvää ja onnistunutta kuvaa ei välttämättä riitä tunnistamiseen. Pitäisi olla sellaiset lääkäreiden kerroskuvavehkeet, joilla pääsisi jälkikäteen kääntelemään näkyviin uusia kuvakulmia!

Välillä pitää nähdä jotakin heteistä ja emeistä, siis sieltä "kukkapuolelta". Välillä taas ratkaisevaa onkin se, mitä löytää kukan alapuolelta - ovatko verholehdet terävä- vai tylppäkärkiset ja miten on niiden karvaisuuden laita. Joskus pitää pystyä sanomaan lehden muoto, välillä taas lehtiruoti on olennainen. Ja jos ne olet kuvannut, seuraava kysymys koskeekin jo lehtien korvakkeita ja varren uurteita.

Joskus taas ratkaiseva tunnistustekijä löytyy lehden päältä lehtisuonista. Ja seuraavalla kerralla ratkaisevaa on lehden alapinnan untuvaisen karvoituksen olemassaolo. Jännää on tietysti se, kun ajan kanssa luulee jostakin kasvista tajuavansa, mikä kohta on talletettava. Ja aika monesti erehtyy...

Joidenkin lajien kohdalla todetaan: tämän suvun lajimäärittely saattaa olla ammattilaisellekin vaativaa. Ne kyllä oppii pian jättämään rauhaan! Kämmekät ovat aika kiemuraisia. Niistä pitäisi tietää terälehtien huulenmuodot ja kannuksen asennot, lehtien muodot ja täplät sekä juuren liuskaisuudet tai pallomaisuudet. Ja sitten sanotaan, että välillä tavataan näiden lajien välisiä vaikeasti tunnistettavia risteymiä... Parasta on antaa niiden olla rauhassa ja ihan vain nauttia niistä.

Nauttia päätin Ahvenanmaallakin. Ihan vain ohimennen kuvan näppäsin ilman suurempia tunnistushaaveita. Nyt olen kuitenkin siinä vahvassa luulossa, että onnistuin kuvaamaan miehenkämmekän. Sanovat sitä Ahvenanmaallakin harvinaiseksi ja rauhoitetuksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto