"Te ette taida ymmärtää, miten teitä on varjeltu?!"
Ne olivat ensimmäiset sanat, jotka vastasynnyttänyt äiti kuuli. Lääkäri oli niitä nukutuksesta heräävän vuoteen vieressä kertomassa. Kohtu oli revennyt, lapsen ja äidin elämä oli ollut hiuskarvan varassa. Pienikin kaatumien olisi tuonut tullessaan verensyöksyn ja molempien kuoleman.
Tästä kaikesta - omasta ja lapsensa kuolemanvaarasta - tietämättömänä äiti oli lähtenyt tavalliseen tapaansa synnyttämään. Hän sai kuulla sekä vaarat että varjelukset vasta jälkikäteen toisten kertomana.
Useimmiten se varjelus taitaa selvitä itse kullekin meistä vasta jälkikäteen. Ja monesti ei aina silloinkaan. Niin moni varjelus jää meiltä ikuisiksi ajoiksi tietämättä...
Syntymäpäiväseuroissa 5.1.1997.
Ne olivat ensimmäiset sanat, jotka vastasynnyttänyt äiti kuuli. Lääkäri oli niitä nukutuksesta heräävän vuoteen vieressä kertomassa. Kohtu oli revennyt, lapsen ja äidin elämä oli ollut hiuskarvan varassa. Pienikin kaatumien olisi tuonut tullessaan verensyöksyn ja molempien kuoleman.
Tästä kaikesta - omasta ja lapsensa kuolemanvaarasta - tietämättömänä äiti oli lähtenyt tavalliseen tapaansa synnyttämään. Hän sai kuulla sekä vaarat että varjelukset vasta jälkikäteen toisten kertomana.
Useimmiten se varjelus taitaa selvitä itse kullekin meistä vasta jälkikäteen. Ja monesti ei aina silloinkaan. Niin moni varjelus jää meiltä ikuisiksi ajoiksi tietämättä...
Syntymäpäiväseuroissa 5.1.1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti