PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

perjantai 6. maaliskuuta 2009

SYTYTÄ VALOT

Se, ettei näe, ei ole aina sokeutta. Kuviteltu sokeus voi päättyä ihmetteleviin sanoihin: "Kuka sytyttti valon?!"

Sekään, ettei voi liikkua, ei ole aina liikuntakyvyn puutteesta johtuvaa. Se, ettei tee mitään, ei johdu yksin siitä, ettei tekemiseen pystyisi.

Kuinkahan monesti osaamattomuus onkin lopulta sitä, että on vain uskottu ympäriltä tulevia, uudestaan ja uudestaan toistuvia viestejä: "Et sinä kuitenkaan siihen pysty! Ei sinusta ole siihen! Eihän sinulla ole riittävästi lahjoja sen tekemiseen!"

Profeetta Johannes vaati parannusta ja muutosta. Sillä oli kiire. Hän kuuli mielessään jo kirveeniskujen äänet ja vihan päivän tulemiset. Äänet, jotka hänen korviinsa kuuluivat, kertoivat kuitenkin toisenlaisesta muutoksesta: "Katsokaa itse ja kertokaa kyselijälle, mitä näette: Rammat liikkuvat ja mykät puhuvat!"

Voisiko seurakunta olla paikka, jossa saisi rohkeutta annettujen lahjojen ja taitojen käyttämiseen ja kehittämiseen?
Saarnassa Kiuruveden kirkossa 13.12.1998.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto