Olin täyttänyt 15 vuotta, kun olin mukana sisareni häissä. Muistan sen tunteen kirkon etupenkissä, kun urut alkoivat soida ja tunnistin alkamassa olevan virren. Minua nimittäin hävetti!
Virsihän oli selvääkin selvemmin lastenvirsi. Pitäisi pikkuisen paremmin sentään virsiä osata ja kirjaansa selata, ettei tarvitsisi joka tilannetta sillä yhdellä ainoalla osatulla virrella hoidella. Jotakin sellaista minä ajattelin - ja siis häpesin.
Nyt on minullakin jo pian 40 vuotta elämää elettynä. Se virsi ei tunnukaan enää hävettävältä. Pikemminkin sopivalta. Ehkäpä parhaalta mahdolliselta:
"Oi, Jeesus, ota syliisi
nyt meidät pienet turviisi.
Päällemme laske kätesi
ja anna siunauksesi." (VK 496)
Kummallista, miten maailma muuttuu. Ja virret. Ja minä - ja minun ajatukseni!
Seuroissa Niemiskylässä 1999.
Virsihän oli selvääkin selvemmin lastenvirsi. Pitäisi pikkuisen paremmin sentään virsiä osata ja kirjaansa selata, ettei tarvitsisi joka tilannetta sillä yhdellä ainoalla osatulla virrella hoidella. Jotakin sellaista minä ajattelin - ja siis häpesin.
Nyt on minullakin jo pian 40 vuotta elämää elettynä. Se virsi ei tunnukaan enää hävettävältä. Pikemminkin sopivalta. Ehkäpä parhaalta mahdolliselta:
"Oi, Jeesus, ota syliisi
nyt meidät pienet turviisi.
Päällemme laske kätesi
ja anna siunauksesi." (VK 496)
Kummallista, miten maailma muuttuu. Ja virret. Ja minä - ja minun ajatukseni!
Seuroissa Niemiskylässä 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti