ERILAISET ELÄMÄT - PUNA-AILAKKI (Silene dioica)

Puna-ailakkia on sanottu samettikukaksi, niin pehmeältä kasvi tuntuu käteen otettuna. Oikean yläreunan pienessä leikekuvassa pehmeyden syy on näkyvissä - puna-ailakki on kauttaaltaan pitkän ja pehmeän karvan peitossa!

Kasvi on useimmille tuttu, nätti niityn väriläiskä. Niin nätti, että moneen pihapiiriin sen siemeniä on kylvetty ja kasvi on siirretty puolivilliksi koristekasviksi. Vanhat kasvien kerääjät varmaan ihmettelevät jo nimimuistinsa pettämistä - Silene dioica, nykyinen nimi, saattaa tuntua oudolta. Melandrium rubrum tai peräti Lychnis diurna saattavat tuntua tutummilta. Jos ihmisen nimi vaihtuisi noin täydellisesti kolmeen kertaan, alkaisimme aiheellisesti miettiiä värikästä menneisyyttä ja rikosrekisteriä muutosten taustalla. Puna-ailakki itse on muutoksiin syytön. Kasvitieteilijät siinä vain muuttavat näkemyksiään kohokkikasvien - erityisesti käenkukkien, ailakkien ja kohokkien - sukulaissuhteista.

Nuokkukohokista puhuttiin äsken yön kasvina. Puna-ailakki on samaa sukua. Mutta se on ehdoton päiväkasvi - se kukki päivät ja sulkee kukkansa yöksi. Pölyttäjätkin vaihtuvat lajitoveriin verrattuna täysin toisiksi - kimalaiset, päiväperhoset ja pitkäkärsäiset kukkakärpäset ovat tämän ykkösasiakkaita.

Vielä suurempi ero kohokkisukulaisiin löytyy siitä, että puna-ailakki on kaksikotinen - sillä on siis erikseen hede- ja emiyksilöt. Ja elintavat niillä ovat sen mukaiset. Emikukkia näkyy vain muutaman viikon ajan alkukesästä, sen jälkeen nämä kasvit keskittyvät kokonaan vain siementuotannon kypsyttämiseen. Mutta hedekukat, ne jatkavat kukkimistaan koko kesän myöhäiseen syksyyn asti! Feministit ja tasa-arvovaltuutetut, puuttukaa asiaan!! Erilaisuus ja erilaiset tehtävät ja erilaiset elämäntavat on lailla kiellettävä! Hede- ja emiailakit on tasapäistettava! Vai onko?