LAPSEN SILMILLÄ

Mummulassa oli myllätty. Mummu ja vaari olivat suruissaan täydellisesti myllätystä pihamaasta. Salaojituksen tekeminen "anturan alle" oli vaatinut veronsa. Rekka-autot olivat painelleet jälkensä pihalle; sora-, kivi- ja hiekkakuormat nököttivät eri puolilla pihaa; pihapuut oli kaadettu; rakennustarvikkeet, putket, huovat ja styroksit rötköttivät kaikkialla; 2 kaivuria ja 3 traktoria kärryineen ja lavoineen antoivat oman tunnelmansa pihalla pyöriessä. Mutta tehtävä se oli. Ja hyvin ammattilaiset sen tekivätkin - vaikka särkynyt pihamaa niin ankealta tuntuikin. Niin se nähtiin aikuisen silmin.

Mutta lapsilla on tässäkin aivan erilaiset silmät. Niillä voi nähdä aivan toisin. Mummulareissulle tulleet lapset kiljahtelivat jo pihalla heti autosta noustessaan: "Mummulla ja vaarilla on nyt aivan ihana piha! Nyt teillä on seikkailuvuoria, ihania kuoppia, salaperäisiä puunrunkoja, kivikasoja ja savea joka paikassa! Nyt meijän ei tarte lähteä leikkipuistoon ollenkaan, kun kaikki mukava on näin lähellä..."

Saisipa välillä lapsen silmät. Edes hetkeksi.

Hartauskirjoituksessa Kiuruvesi-lehdessä 24.9.2008.