RUMA KUVA

Oltiin kastejuhlassa tässä kirkossa. Vanhemmat, kummit, sukulaiset ja ystävät seisoivat kastemaljan vierellä. 3-vuotias pikkupoika liikuskeli omissa oloissaan alttarikaiteen luona kuoriosassa. Yhtäkkiä alkaa kuulua hätääntynyt pojan itku. Itku jatkuu vielä isän sylissäkin. Se peittää kaiken muun alleen. On yhdessä jäätävä odottamaan itkun tyyntymistä.

Ensimmäiset kyselyt itkun syystä jäävät vastausta vaille. Hetken kuluttua selitys kuitenkin kuuluu. Poika osoittaa sormella alttaritaulua, katsoo varovasti isän olan yli ja sanoo nyyhkytyksensä lomassa kuuluvasti: "Tuo on niin ruma kuva!"

Siinä sitä ollaan - hämillään ja häpeissään. Muuten hiljaisen kirkon holveissa ja jokaisen paikalla olijan korvissa kaikuvat vain pojan sanat alttaritaulusta ja sen ristiinnaulitusta: "Tuo on niin ruma kuva!"

Joku meistä aikuisista yrittää korjata tilannetta. Hiljaisena supatuksena kuuluvat meidän viisaitten aikuisten selitykset: "Eihän tuo ole ruma! Sehän on nätti kuva. Jeesus on siinä ristillä!"

Tyynnyttely-yritys saa itkun uudelleen yltymään. Entistä kovempina kuuluvat taas pojan huudot kirkon holveissa: "Ettekö te tajua! Tuo on ruma! Tuosta vuotaa verta! Ettekö te tajua!"

Emme me tosiaan tajua...

Saarnassa Kiuruveden kirkossa pitkänäperjantaina 9.4.1993.