PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

LOPETETAANKO VAI LISÄTÄÄNKÖ

Olin tullut puolisen vuotta aiemmin työhöni Kiuruvedelle, kun eräs seurakuntalainen soitti ja kertoi: "Minä muistan joka ilta kaikkia seurakunnan viranhaltijoita erikseen. Kyllä minä oon teijät uutena pastorina ja teijän vaimon monet kerrat siunannut... niin, onhan teillä vaimo?..."

Kun soittajalle selvisi, ettei ollut, hän heti kohta hätäisenä jatkoi: "No, minun pittää nyt sitten heti lopettaa se teijjän vaimon eestä rukkoileminen!"

Moni tuossa tilanteessa eläjä varmaan vastaa niin kuin minäkin vastasin: "Ei toki pidä lopettaa. Entistä enemmän on rukoiltava..."
Päiväkirjasta syksyltä 1985.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto