PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 24. maaliskuuta 2009


VAATIMATON LUMOOJA - VANAMO (Linnaea borealis)

Vanamo ei ole sattumalta eri maiden biologisten seurojen nimikkokasvi. Linné nimitti sitä kukkien kuninkaaksi ja valitsi sen myös omaan aatelisvaakunaansa. Tieteelliseen nimeen hän ei kuitenkaan itse omaa nimeään laittanut - sen ehti tehdä lääkäriystävä, joka tunsi hänen mieltymyksensä.

Muutamat piirteet tuntuvat yllättäviltä. Ensiksikin vanamo kuuluu kuusamakasveihin, tosin joskus varhaisessa vaiheessa se luokiteltiin jopa kellokasviksi. Toiseksi se on varreltaan suikertava ainavihreä varpu. Tieteellisen nimen loppuosa borealis kertoo puolestaan sen olevan levinneisyydeltään pohjoinen, lähinnä taigan havumetsien kasvi - keskieurooppalaisille se on uusi tuttavuus.

Karpalomainen maata pitkin suikertava pyöreälehtinen varsi on tuskin antanut kasville sen kuninkaalista arvoa. Katsojat ovat enemmänkin lumoutuneita sen vaaleanpunaisista pystyn kukkavarren perässä kaksittain nuokkuvista kellomaisista kukista. Eikä sovi unohtaa tekijää, joka on saanut sen vierellä runosuonet sykkimään uusia elämän lauluja - tuoksut vanamon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto