PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 17. maaliskuuta 2009

SOPIVASTI SANOTTU

Hän oli arka, liiankin arka ihminen. Istui hiljaa, kun muut puhuivat. Istui hiljaa, vaikka olisi ollut monesti painavampaa sanottavaa kuin toisilla. Välillä hän saattoi innostuksissaan kertoa jutunkin, mutta jo kotimatkalla hän ystäviltään kyseli: "Sano nyt varmasti, puhuinko sopimattomasti? Enhän minä vain loukannut muita? Sano, ettei taas tarvitse yötä valvoa!"

Ei ole kovin yllättävää, että tuon kodin Raamatussa oli erityisesti merkitty juuri tämä kohta: "Missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä!"

Ei meidän tarvitse arkuutta ihailla. Muta sanojen punnitsemista on syytä opetella.
Iso-sedän puolison muistoseuroissa kesäkuussa 1988.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto