PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009


UUSIOPERHEEN KUKKA - PELTO-ORVOKKI (Viola arvensis)

Orvokkeja (Viola) on Suomen luonnossa alkuperäisenä 13 eri lajia. Monet niistä risteytyvät keskenään ja ovat hankalasti määriteltävissä. Yksi helpoimmin tunnistettavista on kuvan vasemmassa reunassa oleva pelto-orvokki.

Kasvisuvun nimi ei herätä minulle niitä mielikuvia, jotka ovat sen syntyhistoriaan liittyneet. Useissa kielissä orvokin nimenä on "äitipuolenkukka". Tämä on kulkeutunut omaan kieleemme uudessa muodossa - kasvia on kansankielessä alettu kutsua orvonkukaksi. Sen johdannainen on siis tuo kauniilta kuulostava orvokki-nimi...

Suomen orvokit ovat yleensä monivuotisia. Poikkeuksia ovat vain keto-orvokki ja pelto-orvokki, jotka siis ovat yksivuotisia. Vaaleakukkaisena pelto-orvokki erottuu helposti muista orvokeistamme. Tyypillinen piirre on myös se, että verholehdet ovat yleensä terälehtiä pidemmät ja näkyvät kukan reunan yli.

Oikeassa reunassa oleva Keski-Viron Raplassa kuvaamani kukka on jäänyt askarruttamaan. Väritykseltään se tuntuu vastaavan pelto-orvokkia. Se on kuitenkin selkeästi rehevämmin kasvava. Keto-orvokiksi sitä on hankala luokitella - sen kohdallahan pikemminkin puhutaan täysvioleteista variaatioista. Teriötorven karvoitus kuitenkin tuntuu muistuttavan enemmän keto-orvokkia... Jos se kuitenkin on pelto-orvokki, voi vain todeta, että rajan takana ruohokin on vihreämpää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto