Pienenä veisattiin aina! Varsinkin kylästä pois lähdettäessä - tai vieraiden meiltä lähtiessä - oli varmasti joka kerta yhteinen veisuuhetki. Noista hetkistä on mieli täynnä muistoja, hyviä muistoja! "Tulkaahan pois, ruvetaan lähtemään kotiin!" Niin ne sanoivat, mutta käytännössä se tarkoitti veisuun alkamista. Vaikka leikit mummulassa riihikentällä serkusten kanssa katkesivat niin monesti kesken tuon kutsun takia, en muista sen koskaan jääneen harmittamaan.
Niissä hetkissä kaikki olivat mukana. Ukki ja mummu, sedät ja tädit, isät ja äidit ja kaikki serkut nuorimmasta murrosikäisimpään asti - jos sellaista silloin oli vielä keksitty! Pienimmät, vielä lukutaidottomat istuivat veisuuhetket äidin tai vanhempien sisarusten tai serkkujen sylissä. Se oli jännittävää. Siinä meille hengitystauon aikana korvaan sipisemällä luettiin seuraavan säkeen sanat. Pienimmätkin lukutaidottomat osasivat muun joukon mukana veisata yhteistä virttä!
Sylissä pitämällä, hiljaisesti sipisemällä kovin hellällä tavalla meitä on yhteiseen matkajoukkoon ohjattu! Jo pienenä on saanut tunteä itsensä aivan täysivaltaiseksi veisaajaksi!
Seuroissa seurakuntatalolla 19.4.1987.
Niissä hetkissä kaikki olivat mukana. Ukki ja mummu, sedät ja tädit, isät ja äidit ja kaikki serkut nuorimmasta murrosikäisimpään asti - jos sellaista silloin oli vielä keksitty! Pienimmät, vielä lukutaidottomat istuivat veisuuhetket äidin tai vanhempien sisarusten tai serkkujen sylissä. Se oli jännittävää. Siinä meille hengitystauon aikana korvaan sipisemällä luettiin seuraavan säkeen sanat. Pienimmätkin lukutaidottomat osasivat muun joukon mukana veisata yhteistä virttä!
Sylissä pitämällä, hiljaisesti sipisemällä kovin hellällä tavalla meitä on yhteiseen matkajoukkoon ohjattu! Jo pienenä on saanut tunteä itsensä aivan täysivaltaiseksi veisaajaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti