PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. maaliskuuta 2009

PARAS OPETTAJA

Iltakinkerit olivat alkamassa. Alkuvirren alettua kinkeritalon 4-vuotias poika karkasi hoitajiltaan keittiöstä, sieppasi virsikirjan keittiön pöydältä, tuli yksin istumaan tuvan etumaiseen penkkiin, avasi käsissään nurinpäin olevan kirjan ja oli heti täyttä kurkkua mukana liikkeelle lähteneessä pääsiäisvirressä!

Tuli rukous, poika risti kätensä ja kumarsi päänsä niin kumaraan, että kipeää teki. Aamenen sanottuani tuli kuin kaikuna tuo sama sana pojan suusta.

Aiheena tuossa illassa oli yhteinen jumalanpalvelus. Tarkoituksena oli kerrata, miten vahvasti jumalanpalvelus on yhteistä tekemistä ja osallistumista. Tuo pieni poika kertoi sen kaikkia sanojakin vahvemmin!
Iltakinkereiden jälkeen hartaudessa vanhainkodilla 9.2.1992.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto