PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

KUKA OPETTAA

Koulukinkereillä puhuttiin rukouksesta. Esitin lapsille tämän kysymyksen: "Jos ei isä eikä äiti, ei kummit, ei ukki eikä mummo opeta rukoilemaan, niin miten pieni lapsi voi oppia rukoilemaan?"

Omaan viisaaseen kysymykseeni odotin tietenkin vastattavan, ettei lapsi mitenkään opi, jos ei kerran kukaan opeta. Siinä sitä mentäisiin ihan hiljaisiksi järkyttävän totuuden kanssa! Vastausvuoron saanut ekaluokkalainen tiesi kuitenkin paremman ja oikeamman vastauksen: "Kyllä koulussa opitaan!"

Se on sanomattoman hieno asia! Mutta eihän siihen vain luoteta välillä liikaakin? Sen varjolla on helppo jättää oma tehtävänsä hoitamatta!
Seuroissa Hautakylässä 30.11.1994.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto