PYHÄN PITÄMISESTÄ

Tuttavaperhe aloitti talon rakentamista. Kuulin, miten toinen tuttava, itsekin rakennusprojektin läpikäynyt, antoi heille ohjeensa: "Kaikesta huolimatta, muistakaa pitää pyhä pyhänä!"

Minkähänlaista se on? Onko se sitä, mitä lapsuuden kodissa. Joululahjaksi saatu auton pienoismalli koottiin vasta, kun arki oli tullut. Tavallisenakin pyhäpäivänä oltiin paremmissa vaatteissa. Sakseja ei pyhänä käytetty. Kitisevät pyöränketjut oli lupa rasvata vasta arkena, vaikka olisi kuinka mieli tehnyt... Oliko touhussa mitään järkeä?

Kyllä se tuntui joskus lapsen piinaamiselta! Ja silti siinä oli viisautta. Paitsi kirkkoon menemisellä ja radiokirkon kuuntelemisella noillakin ulkonaisilla muodoilla kerrottiin: ei tämä ole päivä päivien joukossa. Tämä on pyhä, erilainen päivä.

Kaiken uhallakin on välillä pysähdyttävä. Vaikka väkisin. Vieteri on vedettävä, muuten ei jaksa. Ihmistä vartenhan se sapatti on! Muuten käy niin kuin laulussa, jonka radiosta kuulin: "Kun aamu alkaa aa:lla ja illan päättää aa, on turha enää kysyä, mistä kiikastaa!" Jos kaikki on yhtä ja samaa aamusta iltaan ja päivästä päivään, ei hyvä seuraa.

Ihan hätkähdytti tuo Juicen laulu. Sekin neuvoo meitä pitämään pyhän pyhänä!
Seuroissa seurakuntatalolla 4.10. 1987.