PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 10. maaliskuuta 2009

OMA PSALMI

"Luetaan se meidän oma psalmi!"

Niin te pyysitte. Ja niin se luettiin. Se luettiin sairaalassa äitinne sairasvuoteen vierellä monet kerrat, monen vuoden aikana. Kerran se oli luettu äitiänne ja isäänne vihittäessä. Se luettiin myös, kun äitiänne saatettiin haudan lepoon. Ja nyt vuotta myöhemmin täällä kodissanne muistoseuroissa se on taas hyvä yhdessä lukea, teidän oma psalminne:

"Herra on minun valkeuteni ja autuuteni,
ketä minä pelkään!
Herra on minun elämäni turva,
ketä minä vapisen!" (Ps. 27)
Muistoseuroissa 27.11.1987.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto