MIKÄ OLIKAAN TYTÖN NIMI - KANERVA (Calluna vulgaris)
Saksalaiset lauloivat Erikasta, suomalaisten mielestä kankahalla kasvoi puolestaan Kaarina... Kasvikirjan mukaan nimi on taas kanerva. Heimo on kuitenkin Ericaceae, kanervakasvit.
Kanervan kukassa on jotakin outoa. En kylläkään tajunnut mitä, vaikka kuinka tiirasin. Selitys outoudelle on siinä, että kukassa on värilliset, vaaleanpunaiset verholehdet, jotka itse asiassa kätkevät kokonaan sisäänsä varsinaisen teriön.
Myös teriön rakenne on omituinen. 8 hedettä ovat syvällä kukan sisällä, kun taas emin vartalo näkyy pitkällä kukan ulkopuolella. Isotkin hunajankerääjät liikkuvat ahkerasti kukassa - kanerva on loppukesän tärkeimpiä hunajakasveja - mutta niistä ei juurikaan ole pölyttäjiksi. Pölytyksen tekee pieni ripsiäinen (Taeniothrips ericae), joka elää miltei koko elämänsä kanervan kukassa. Naaras munii sinne munansa ja toukat kuoriutuvat ja kasvavat kukassa. Vasta parinetsintään naaras lähtee kukasta lentoon - ja tällöin se käyttää luottia lentoonlähtöalustanaan! Toimiva symbioosi - toinen saa kodin ja toinen pölyttäjän!
Minut ainakin yllätti tieto, että kanerva on varsin heikko sietämään kuivuutta ja pakkasta. Valokasvina se tykkää auringosta - jopa suoranaisesta kuumuudesta. Kulopalon antama lämpökäsittely lisää maaperässä olevan siemenpankin itävyyttä huomattavasti. Taas kerran kasviin liittyvät numerotiedot ovat uskomattomia: Yhdellä neliömetrillä kanerva tuottaa 4 miljardia siitepölyhiukkasta! Siemeniä samalta alueelta saattaa kertyä jopa 250 000!
Kanerva jos kuka on eurooppalainen. Se on levinnyt melko tarkasti koko maanosaan - ja vain sinne. Uuden Seelannin ja Kanadan esiintymät ovat täältä lähteneiden ihmisten kuljettamia. Kasvikirjojen legenda, Jalaksen Suuri kasvikirja, ei suotta kerro kanervan kohdalla: "Tämä on hyvin merkillinen ja mielenkiintoinen kasvi..."
Kanervan kukassa on jotakin outoa. En kylläkään tajunnut mitä, vaikka kuinka tiirasin. Selitys outoudelle on siinä, että kukassa on värilliset, vaaleanpunaiset verholehdet, jotka itse asiassa kätkevät kokonaan sisäänsä varsinaisen teriön.
Myös teriön rakenne on omituinen. 8 hedettä ovat syvällä kukan sisällä, kun taas emin vartalo näkyy pitkällä kukan ulkopuolella. Isotkin hunajankerääjät liikkuvat ahkerasti kukassa - kanerva on loppukesän tärkeimpiä hunajakasveja - mutta niistä ei juurikaan ole pölyttäjiksi. Pölytyksen tekee pieni ripsiäinen (Taeniothrips ericae), joka elää miltei koko elämänsä kanervan kukassa. Naaras munii sinne munansa ja toukat kuoriutuvat ja kasvavat kukassa. Vasta parinetsintään naaras lähtee kukasta lentoon - ja tällöin se käyttää luottia lentoonlähtöalustanaan! Toimiva symbioosi - toinen saa kodin ja toinen pölyttäjän!
Minut ainakin yllätti tieto, että kanerva on varsin heikko sietämään kuivuutta ja pakkasta. Valokasvina se tykkää auringosta - jopa suoranaisesta kuumuudesta. Kulopalon antama lämpökäsittely lisää maaperässä olevan siemenpankin itävyyttä huomattavasti. Taas kerran kasviin liittyvät numerotiedot ovat uskomattomia: Yhdellä neliömetrillä kanerva tuottaa 4 miljardia siitepölyhiukkasta! Siemeniä samalta alueelta saattaa kertyä jopa 250 000!
Kanerva jos kuka on eurooppalainen. Se on levinnyt melko tarkasti koko maanosaan - ja vain sinne. Uuden Seelannin ja Kanadan esiintymät ovat täältä lähteneiden ihmisten kuljettamia. Kasvikirjojen legenda, Jalaksen Suuri kasvikirja, ei suotta kerro kanervan kohdalla: "Tämä on hyvin merkillinen ja mielenkiintoinen kasvi..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti