Aina joskus kuulee mainittavan sanaparin "elämätön elämä". Minulle tuntematon on se ajattelija, joka on onnistunut tuon käsitteen selittämään tällaisella lyhyellä runolla:
"Kun ei missään ole ollut,
ei tarvitse lähteä pois.
Kun ei koskaan ole elänyt,
ei kuollessaankaan paljon menetä.
Herra, pysäytä minun pakomatkani,
käännä minut ympäri
ja vie minut takaisin kohtaamaan elämä."
Katumus juuri tuosta elämättä jääneestä elämästä on kuulemma kaikkein tuskallisinta katumusta.
Saarnassa "Älykkään huoneenhaltijan" -sunnuntaina Kiuruveden kirkossa 12.8.1990.
"Kun ei missään ole ollut,
ei tarvitse lähteä pois.
Kun ei koskaan ole elänyt,
ei kuollessaankaan paljon menetä.
Herra, pysäytä minun pakomatkani,
käännä minut ympäri
ja vie minut takaisin kohtaamaan elämä."
Katumus juuri tuosta elämättä jääneestä elämästä on kuulemma kaikkein tuskallisinta katumusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti