ONNI VIRHEESTÄ - VALKOAPILA (Trifolium repens)

Kun olin perheen kuopuksena syntynyt, isä oli heti ottanut pienen kourani käteensä, katsonut hetken ja selvästi iloisena sanonut: "Tulihan se sieltä!" Vasemman käden pikkurilli oli selvästi kaliiberiltaan pienempi ja vähän koukistunut. Sellainen oli isälllä ainoana sisarussarjastaan. Sellainen oli isän äidillä ainoana sisarussarjastaan...

On siis onni saada perinnöllinen kehityshäiriö! Ei siitä kyllä ole mitään haittaakaan onneksi ollut. Mutta kun jahdataan niitä nelilehtisiä valkoapiloita, siinä on kyse käsittääkseni juuri samasta, perinnöllisestä kehityshäiriöstä. Enpä tiedä kannattaisiko sellaisesta erityistä onnen merkkiä tehdä...

Valkoapila poikkeaa selkeästi muista apiloistamme. Täysvalkoiset kukat ja maanmyötäinen varsi sekä pitkät kukkaperät yhdessä pyöreähköjen typäkkäkärkisten lehtien kanssa varmistavat lajimäärityksen.

Varsinkin ennen apilakasvit ovat olleet tosi tärkeitä laitumille. Juuristonsa bakteerien avulla ne pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä maaperään. Valkoapilan käyttöarvoa leikkonurmikoissa lisää sen matalakasvuisuus sekä tallauksenkestävyys. C-vitamiinia sen lehdissä on uskomattoman paljon, jopa 180mg/100g. Myös hunajakasveina apilat ovat erityisen tärkeitä.