PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009


OLIPA KERRAN AURINKOINEN PÄIVÄ - LUMME (Nymphaea alba)

Suomen kasvikunnan suurimmat kukat kuuluvat lumpeelle, tarkemmin sanottuna isolumpeelle - ne saattavat olla halkaisijaltaan jopa 20 senttiä! Pohjanlumpeen siitepölyhiukkaset ovat puolestaan suurimmat.

Koeta muistella jotakin viileää, pilvistä tai sateista päivää järvenrannalla. Vaikeaa sellaisia muistoja on kerrata, mutta yritä. Mene vielä askel kauemmas eli yritä muistella lumpeen kukkaa pilvisenä päivänä järven rannalla. Oikeassa olet. Meni liian vaikeaksi. Ei olematonta voi muistaa! Lumpeen kukat ovat auki vain lämpiminä ja aurinkoisina päivinä, silloinkin vain reilut 7 tuntia vuorokaudessa!

Lumpeen kukat kertovat alkeellisesta, kehittymättömästä kukan rakenteesta. Reunoilla on vihreät verholehdet, sitten valkeat terälehdet ja keskustassa keltaiset heteet. Mutta kaikkien niiden väliltä löytyy vielä välimuotoja. Kukkimisen jälkeen kukkaperä vetäytyy löysälle kierteelle ja vetää hedelmän pinnan alle - siemenet kypsyvät eläimiltä rauhassa upoksissa. Hiilihydraattipitoiset lumpeen juurakot ovat piisamin herkkua.

Aapon (ja Kiven) sanoja väännellen voisi todeta, että pilvinen päivä on kuin talo ilman aitan polulla astelevata emäntää - tai niinkuin järvi vailla lumpeenkukkia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto