PAPPEINKOKOUKSESSA - PÄIVÄNKAKKARA (Leucanthemum vulgare)

Kuva vanhanajan päivänkakkaraniitystä ei välttämättä suomalaiselle tuo mieleen pappeinkokousta. Muut pohjoismaalaiset ymmärtävät yhteyden niiden välillä nopeastikin. Päivänkakkaran ruotsinkielinen nimi Prästkrage tarkoittaa papinkaulusta. Yhä edelleen Norjan ja Tanskan papit pitävät virkapuvussaan vanhaa röyhelöistä myllynkivikaulusta. Myös piispa Rothovius on maalauksessa 1600-luvulla kuvattu sellaisessa asussa. Suomalaiset tuntevat kakkaransa paremminkin arpakukkana...

Päivänkakkaran kukinto on erikoinen. Sen laidoilla on valkeat kielikukat, jotka ovat kaikki emikukkia. Kukinnon keskusta muodostuu kehrä- eli torvikukista, jotka taas ovat kaksineuvoisia. Nopeasti vilkaisten saattaa päivänkakkaran ja peltosaunion sotkea keskenään. Päivänkakkaralla on kuitenkin ihan oikeat pyöreäpäiset ja isohampaiset lehdet, saunion lehdet ovat rihmamaisen kapealiuskaisia. Kuvan vasemmassa reunassa on perinnöllisesti poikkeava lyhytlaitakukkainen yksilö Niemiskylästä.

Päivänkakkara on kovasti vähentynyt salaojituksen ja puhtaampien siemenlajikkeiden "ansiosta". Myös karjan laiduntamisen lopettaminen näkyy lajin määrässä. Silti yksi päivänkakkara saattaa tuottaa kesässä kymmeniä tuhansia siemeniä. Kasvikirja kertoo päivänkakkaran tuoksun olevan jalkahikimäinen tai juustomainen... En nyt noinkaan sanoisi, mutta ei niitä meilläkään maljakoihin kanneta!