Minä olin perheeni kuopus, vähän sellainen iltatähteen vivahtava. Ehkäpä juuri siksi minulla oli luottotehtävä: minä sain olla perheen iltarukouksen esilukija!
Iltarukouksen ajaksi ovi toisten sisarusten huoneeseen avattiin. Jokainen meistä luki rukouksen ääneen omasta sängystään - sisko ja veli omasta huoneestaan ja minä isän ja äidin kanssa toisesta meille yhteisestä huoneesta. Minulla, niin kuin kaikilla muillakin esilukijoilla, oli monesti sanat hukassa viimeisenä luettavassa Herran siunauksessa. Siinä kyllä Herran kasvot valaistuivat joinakin iltoina ihan väärien puoleen ja samat kasvot kääntyivät toisena iltana jo ennen armollisuutta...
Iltarukous ei loppunut aameneen. Ei se oikein kunnolla loppunut edes sen jälkeen yhdessä veisattuun iltavirteenkään. Virren vaimennuttua kuului nuorimmaisen vuoteelta ilta illan perästä sama kysymys: "Onko avain pois ovelta ja onhan ovi varmasti lukossa?"
Pikkupojan kysymys varmasti harmitti vanhempia. Joka ilta toistuvana he yrittivät joinakin iltoina olla sitä kuulematta. Mutta niin kauan ja niin monesti se kysymys kuului, että lopulta siihen kuului joka ilta myös isän vastaus: "Kyllä on - avain on poissa ja ovi on kiinni. Hyvää yötä!"
Siihen oli lapsena turvallista nukahtaa...
Seuroissa Luupuvedellä 10.5.1985.
Iltarukouksen ajaksi ovi toisten sisarusten huoneeseen avattiin. Jokainen meistä luki rukouksen ääneen omasta sängystään - sisko ja veli omasta huoneestaan ja minä isän ja äidin kanssa toisesta meille yhteisestä huoneesta. Minulla, niin kuin kaikilla muillakin esilukijoilla, oli monesti sanat hukassa viimeisenä luettavassa Herran siunauksessa. Siinä kyllä Herran kasvot valaistuivat joinakin iltoina ihan väärien puoleen ja samat kasvot kääntyivät toisena iltana jo ennen armollisuutta...
Iltarukous ei loppunut aameneen. Ei se oikein kunnolla loppunut edes sen jälkeen yhdessä veisattuun iltavirteenkään. Virren vaimennuttua kuului nuorimmaisen vuoteelta ilta illan perästä sama kysymys: "Onko avain pois ovelta ja onhan ovi varmasti lukossa?"
Pikkupojan kysymys varmasti harmitti vanhempia. Joka ilta toistuvana he yrittivät joinakin iltoina olla sitä kuulematta. Mutta niin kauan ja niin monesti se kysymys kuului, että lopulta siihen kuului joka ilta myös isän vastaus: "Kyllä on - avain on poissa ja ovi on kiinni. Hyvää yötä!"
Siihen oli lapsena turvallista nukahtaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti