SOPIMUS SYNTYY

"Ja nyt minä kyllä sären tämän kupin!"

Tuohon huutoon hätkähtivät lapset kodin pihamaalla. Ja hätkähti isäkin - huutaja oli nimittäin perheen äiti! Kohta olivat isä ja lapset ihmettelemässä ja toppuuttelemassa. He olivat kauhuissaan. Mikä sillä tyynellä, rauhallisella ja järkevällä äidillä oikein on?

Ja sitten se äiti teki niin kuin oli hetkeä aiemmin uhannut - mäjäytti kupin sirpaleiksi päin keittiön seinää. Tuli ihan hiljaista!

Äiti haki harjan ja rikkalapion. Hyräily vain kuului, kun hän lakaisi sirut muitten ihmetellessä järkyttyneinä. Roskapussilla käytyään äiti palasi paikalle ja totesi täysin rauhallisesti: "Voitaisiinko sopia, että jatkossakin tässä talossa se, joka sotkee, se sama myös siivoaa jäljet?"

Muut ihmettelivät vieläkin, mitä oikein oli tapahtunut. Äiti kävi ihmettelijöille vielä ovelta kertomassa: "Se kuppi oli muuten jo ennestään rikki!"

Näin te kerroitte minulle äidistänne. Ei ole niin näppärästi monessa kodissa siivoussopimusta tehty! Äitien on joskus otettava kaikki keinot käyttöön...

Kertomuksen äidin muistoseuroissa talvella 1997-1998.