KONSTAAPELIN KUKKA - SINIVUOKKO (Hepatica nobilis)

Paavali irvuili Raamatun lehdillä tyhjänpäiväisten kieltojen noudattajille. Älä tartu, älä maista, älä koske - niistä syntyy pelkkää omatekoista pyhyyttä ja ylpeyttä. (Kol. 2)

Yllättäen nuo ohjeet soveltuvat sinivuokon käyttöohjeiksi! Ei kannata maistaa, sillä se kuuluu leinikkikasveihin ja on siis myrkyllinen. Ei pitäisi myöskään tarttua ja koskea, vaan tulisi jättää paikalleen kukkimaan. Valkovuokosta poiketen sinivuokolla on lyhyt ja pysty maavarsi. Sen avulla se ei lisäänny kasvullisesti. Siksi sinivuokko on vähentynyt rajusti poiminnan vuoksi.

Sinivuokko tuottaa hyvin siemeniä ja lisääntyy vain niiden avulla, muurahaislevitteisesti. Mutta se on hidasta. Siementaimen kehittyminen kukkivaksi yksilöksi vie kymmenisen vuotta! Sama juuritupas saattaa kuitenkin kukkia jopa 50 vuotta.

Sinivuokon elämänrytmi poikkeaa valkovuokosta. Kukkanuppunsa se valmistaa jo syyskesällä seuraavan kevään kukintoa varten. Myös sen lehdet talvehtivat vihreinä ja kestävät jopa 15 asteen pakkasen. Uusia lehtiä se kasvattaa vasta kukkimisen jälkeen kesällä. Itse asiassa sini- ja valkovuokot eivät ole edes samaa sukua, vaan sinivuokko kuuluu Hepatica-sukuun. Tuon sukunimen kasvi on saanut maksaa muistuttavista herttatyvisistä 3-liuskaisista lehdistä. Valkovuokon lehden muistanet erittäin syvälle liuskoittuneeksi...

Sinivuokko ei ole kasvin nimenä vanha. Vielä nuorempi se lienee poliisin synonyymina! Nätti kukka niille on valittu, täytyy sanoa! Sen ovat ansainneet!