Olin reilu vuosi sitten 60-vuotishääseuroissa. En muista enää paikkaa, en kuultuja puheita, en tapahtumia seuraillasta. Vain yhden asian muistan siitä hetkestä. Katselin koko illan kahta haurasta ja harmaata käsi kädessä istujaa.
Ja uudelleen ja uudelleen luin illan aikana heidän takanaan näkyvää heidän kotinsa huonentaulua. Teksti oli lyhyt, varsinainen Päivän sana. Nämä sanat siellä olivat seinälle kehystettyinä: "Rakkaus ei väsy!"
Päiväkirjasta syksyllä 1987.
Ja uudelleen ja uudelleen luin illan aikana heidän takanaan näkyvää heidän kotinsa huonentaulua. Teksti oli lyhyt, varsinainen Päivän sana. Nämä sanat siellä olivat seinälle kehystettyinä: "Rakkaus ei väsy!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti