Joskus asiat tuntuvat muotomenoilta. Kummalliselle tuntuu, kun huomaa hautajaisissa, että ei tämän ihmisen kuolema näy ketään koskettavan - ja samalla ymmärrän, että nuo tuntemukset voivat olla täysin vääriä. Kaikki ei vain näy aina ulospäin.
Kuitenkin alan aina silloin tällöin kuvitella, millaista olisi olla ateistin haudalla - sellaisen aivan oikean, todellisen vakaumuksellisen ateistin haudalla. Sellaisen, jonka omaa vakaumusta myös kunnioitetaan ja jonka "lähtöseremonioihin" ei sotketa saattajien toiveita ja saattamisen tapoja...
Siellä ateistin haudalla ei luettaisi Jumalan sanaa, ei jakeen jaetta. Siellä ei hautaan laskettaisi vainajaa hiljaa yhdessä tai yksin rukoillen. Siellä ei edes viitattaisi kuoleman voittamisen sanomaan. Siellä ei puhuttaisi iankaikkisesta elämästä eikä siellä jäätäisi jälleennäkemisen toivoon. Virsi ei sillä haudalla kajahtaisi...
Siellä olisi vain hauta. Kertakaikkinen viesti kaiken loppumisesta. Pelkät häviävät muistot. Ja toivottomuus.
Tuollaisella paikalla oleminen puhuttelisi. Se taitaisi olla se paikka, josta Raamattu tutussa kohdassaan puhuu: "...jos nämä olisivat vaiti niin kivet huutaisivat!" (Luuk. 19) Ovatko oma uskomme ja sen suunnattomat lahjat välillä meille liian itsestään selvyyksiä. Jos haudalta puuttusi Sana, rukous ja virsi, alkaisiko niiden sanoma sitten huutaa poissaolollaan!
Päiväkirjasta 1991.
Kuitenkin alan aina silloin tällöin kuvitella, millaista olisi olla ateistin haudalla - sellaisen aivan oikean, todellisen vakaumuksellisen ateistin haudalla. Sellaisen, jonka omaa vakaumusta myös kunnioitetaan ja jonka "lähtöseremonioihin" ei sotketa saattajien toiveita ja saattamisen tapoja...
Siellä ateistin haudalla ei luettaisi Jumalan sanaa, ei jakeen jaetta. Siellä ei hautaan laskettaisi vainajaa hiljaa yhdessä tai yksin rukoillen. Siellä ei edes viitattaisi kuoleman voittamisen sanomaan. Siellä ei puhuttaisi iankaikkisesta elämästä eikä siellä jäätäisi jälleennäkemisen toivoon. Virsi ei sillä haudalla kajahtaisi...
Siellä olisi vain hauta. Kertakaikkinen viesti kaiken loppumisesta. Pelkät häviävät muistot. Ja toivottomuus.
Tuollaisella paikalla oleminen puhuttelisi. Se taitaisi olla se paikka, josta Raamattu tutussa kohdassaan puhuu: "...jos nämä olisivat vaiti niin kivet huutaisivat!" (Luuk. 19) Ovatko oma uskomme ja sen suunnattomat lahjat välillä meille liian itsestään selvyyksiä. Jos haudalta puuttusi Sana, rukous ja virsi, alkaisiko niiden sanoma sitten huutaa poissaolollaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti