PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 3. maaliskuuta 2009

RANGAISTAANKO MINUA

Moni meistä miettii vaikeuksiensa, kaikenlaisten vastoinkäymisten, onnettomuuksien ja pettymysten keskellä syitä tapahtuneille. Miksi Jumala antoi tällaisen elämänkohtalon minulle? Useimpien kohdalla tuo kysely on pitemmän tai lyhyemmän aikaa senkin miettimistä, että mistä Jumala minua tällä rankaisee?

Tuolla kyselyllä on varmasti oma aikansa ja paikkansa - ja tehtävänsäkin. Mutta tässä asiassa pitäisi kyllä olla aika varovainen viimeisten vastausten antamisessa niin oman itsen kuin toistenkin kohtaloiden keskellä. Selittämätön pitäisi lopulta pystyä myös jättämään sittenkin selittämättömäksi. Omien miksi-kysymystensä keskellä on hyvä muistaa, mitä eräs kaksi lastansa kolarissa menettänyt äiti kertoi tunnoistaan:

"Sen tiedän, että pahuutemme tähden ei näitä koettelemuksia annettu. Jos meitä virheittemme ja syntiemme mukaan rangaistaisiin, ei meissä olisi jäljellä ehjää kohtaa!"
Seuroissa Honkarannassa 20.5.1990.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto