Tarina kertoo afrikkalaisesta heimosta - itse kuulin sen Matti Järveläisen kertomana. Aina kun kylään tuli valkoihoisia vieraita, he järjestivät juhlan. Juhlassa he esittelivät aina kylänsä ylpeyden, apinapyydyksen.
Se oli vain ontto puupökkelö - kupeessa pieni reikä ja sisällä herkkupala syöttinä. Apina sai aukosta tyhjän kätensä juuri ja juuri sisälle. Se onnistui vielä puristamaan nyrkkinsäkin herkun ympärille. Mutta pois se ei enää päässyt! Niin ahne se oli, ettei enää raskinut nyrkkiänsä avata. Siihen se nääntyi tai sitten tuli pyydystetyksi. - Sitä tarina ei kerro, mitä vieraat sanoivat näytöksestä! Mahtoivat ihastella? Minkähän tähden ne sitä juuri valkoihoisille vierailleen esittelivät...
Taitaa olla minullakin noita tyhmiä aarteita ja toisaalta samaa apinan ahneutta. On ainakin niitä asioita, joihin tarraan tiukasti kiinni - vaikka kuinka huonosti kävisi. Ja on niitäkin asioita, joista minun ei kannattaisi porukan mukana luopua, vaan pitäisi sittenkin tarrata kiinni entistäkin lujemmin.
Lukiolla aamunavauksessa 20.9.1996.
Se oli vain ontto puupökkelö - kupeessa pieni reikä ja sisällä herkkupala syöttinä. Apina sai aukosta tyhjän kätensä juuri ja juuri sisälle. Se onnistui vielä puristamaan nyrkkinsäkin herkun ympärille. Mutta pois se ei enää päässyt! Niin ahne se oli, ettei enää raskinut nyrkkiänsä avata. Siihen se nääntyi tai sitten tuli pyydystetyksi. - Sitä tarina ei kerro, mitä vieraat sanoivat näytöksestä! Mahtoivat ihastella? Minkähän tähden ne sitä juuri valkoihoisille vierailleen esittelivät...
Taitaa olla minullakin noita tyhmiä aarteita ja toisaalta samaa apinan ahneutta. On ainakin niitä asioita, joihin tarraan tiukasti kiinni - vaikka kuinka huonosti kävisi. Ja on niitäkin asioita, joista minun ei kannattaisi porukan mukana luopua, vaan pitäisi sittenkin tarrata kiinni entistäkin lujemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti