EI PALKKA-ARMEIJAA

Meillä nykyajan ihmisillä on helposti taipumus jättää kirkko, seurakunta ja uskonasiat eri sortin ammattilaisten hoidettavaksi. Paavalin sanat kuitenkin muistuttavat ihan selvinä ja muuttumattomina:

"Pukekaa päällenne Jumalan koko sota-asu, Jumalan taisteluvarustus!" (Ef. 6)

Näissä asioissa ei siis sittenkään pitäisi elää palkka-armeijan tai eri sortin asiantuntijoiden varassa. Vastuuta ei voi jättää vain alan ammattilaisille. Rintamavastuu kuuluu meille kaikille. Yleinen asevelvollisuus uskoanasioissa on muistettava. Paavalin pukeutumisohje koskee meitäkin ja tämän ajan elämää seurakunnissa.

Mutta se tuo sota on nykyaikana niin kummallista! Siinä ei muodostukaan enää entiseen turvalliseen tapaan selkeitä rintamalinjoja. Ei sodassa enää kyyhötetä vuositolkulla samoissa poteroissa. Eikä ole tietoakaan enää siitä menneitten sotien turvallisesta asetelmasta: omat ovat tässä ympärillä, viholliset tuossa suunnassa kiväärin- tai tykinkantaman päässä. Koko sodankäynnin strategia on pistetty 50 vuodessa uusiksi: aluepuolustuksesta ja rintamalinjoista on siirrytty strategisten kohteiden suojeluun, tietoliikenneyhteyksien turvaamiseen, sissitoimintaan... Mutta onko kirkon strategiaa uusittu? Olisiko tarvetta? Vai jatketaanko vain vanhasta muistista entiseen malliin... pääasia, että pauke kuuluu!

Kun tätä kristillisen rintaman taistelua tässä ajassa miettii, tulee mieleen sekin ajatus, että aina ei edes tiedetä, missä ja mistä pitäisi taistella. Eikä sekään helposti selviä, ketkä näissä taisteluissa ovat omia ja ketkä vihollisia...
Seurakuntakerhossa 6.11.1990.