HUIJARI LIIKKEELLÄ - VILUKKO (Parnassia palustris)

Kun vilukon kukkaa katselee tosi läheltä - ja mieluummin suurennettuna - huomaa, miten uskomaton viritelmä siihen onkaan rakennettu.

Joskus muinoin kasvilla on ollut 10 hedettä. Nykyisin 5 niistä - joka toinen - on muuntunut ns. joutoheteiksi. Ne ovat ne vihertävät alueet teriön ympärillä, juuri terälehden kohdalla. Jokainen joutohede on yläosastaan ripsiliuskainen ja jokaisen ripsen päässä on - niin kuin näet - pienen pieni kimalteleva mesipallo! - Eipä se muuten olekaan mesipallo... Siinä on juuri se huijaus, johon hyönteiset kerta kerran perästä menevät. Tulevat kimaltelevan meden perässä, ja huomaavat sitten sen vain ruskean kiiluvaksi houkutusnupiksi! Mettä vilukolla kyllä on, mutta vasta joutoheteiden tyven mesiäisessä.

Muutenkin vilukon kukka on merkillinen. Sillä on viisi "oikeaa" hedettä. Niitä se avaa säästeliäästi, sillä yksi ainut hede on kerrallaan avoimena. Kukka kestää siis avoimena hedevaiheessa viisi päivää, jonka jälkeen se osa kasvista lakastuu.

Oikeat heteet ovat alunperin tiiviisti kukan sikiäintä vasten painautuneina - siis tuon vaalean keskustan ympärillä. Siitä ne avautuvat yksi kerrallaan siitepölyänsä luovuttamaan. Sen jälkeen hede kuivuu ja oikenee terälehtien suuntaiseksi. Kuvasta näet selvästi, että tämä kukka on viimeisillään. Kolme heteistä on jo täysin oiennut - ne ovat niitä vaaleita suoria liuskoja tarkasti terälehtien väleissä. Ne ovat jo karistaneet pontensakin pois. Kaksi viimeistä on vielä toiminnassa, ainakin niiden ponnet näkyvät ruskeina pallukoina.

Emin luotti pystyy vasta tämän jälkeen ottamaan vastaan siitepölyä - sen on siis oltava peräisin toisista kasveista. Näin vilukko aikaisheteisyydellä estää itsepölytyksen ja takaa ristipölytyksen.

Huijaustapauksia on tavattu Ahvenanmaalla, rannikkoseuduilla ja kaikkein runsaimmin Pohjois-Suomessa. Karesuvannon Markkavaaran viereisen suon reunasta valvontakamera tavoitti kuvan koijarin.