Itseni ikäinen, vuosikymmeniä muualla asunut nainen muisteli lapsuuttaan Kiuruvedellä. Vahva muisto siitä ajasta olivat virret ja seurat, omassa kodissa ja naapureissa - niissä oltiin viikko viikon perästä.
Kysyin muistelun lomassa - ehkä vähän uteliaanakin - mistä siellä seuroissa silloin puhuttiin? Aikansa mietittyään hän lopulta vastasi: "En todellakaan muista! En muista yhtään puhetta niistä sadoista kuulemistani! Miten minä olen voinut kaiken unohtaa..."
Hän jäi hiljaisena miettimään ja hämmästelemään muistamattomuuttaan. Kohta hän kuitenkin palasi juttusilleni hymy huulillaan:
"Muistanhan minä! Muistan sittenkin! Armosta siellä puhuttiin! Siellä veisattiin, rukoiltiin, oltiin yhdessä, luettiin ja kuunneltiin puheita - ja aina siellä oli kyse armosta!"
Kun tuon voi muistaa vielä vuosikymmenienkin perästä, se kertoo vakavasti otettavan viestin. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset sanat eivätkä hienot ja hyvin muotoillut ajatuksen juoksut. Ei niitä kukaan muista. Mutta se sanoma, joka niitten kautta välitetään - tai jätetään välittämättä - se muistetaan!
Sanan ja rukouksen illassa seurakuntatalolla 15.2.1998.Kysyin muistelun lomassa - ehkä vähän uteliaanakin - mistä siellä seuroissa silloin puhuttiin? Aikansa mietittyään hän lopulta vastasi: "En todellakaan muista! En muista yhtään puhetta niistä sadoista kuulemistani! Miten minä olen voinut kaiken unohtaa..."
Hän jäi hiljaisena miettimään ja hämmästelemään muistamattomuuttaan. Kohta hän kuitenkin palasi juttusilleni hymy huulillaan:
"Muistanhan minä! Muistan sittenkin! Armosta siellä puhuttiin! Siellä veisattiin, rukoiltiin, oltiin yhdessä, luettiin ja kuunneltiin puheita - ja aina siellä oli kyse armosta!"
Kun tuon voi muistaa vielä vuosikymmenienkin perästä, se kertoo vakavasti otettavan viestin. Tärkeimpiä eivät ole yksittäiset sanat eivätkä hienot ja hyvin muotoillut ajatuksen juoksut. Ei niitä kukaan muista. Mutta se sanoma, joka niitten kautta välitetään - tai jätetään välittämättä - se muistetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti