LÄPI LUKKOJENKIN - KULTARIKKO (Saxifraga aizoides)

Kun kultarikon kasviesittelyn otsikoksi laittaa pääsiäisvirren säkeen (VK 104), siihen on varmaankin jokin erityinen syy! Syy löytyy itse asiassa koko rikkojen suvun (Saxifraga) nimen historiasta.

Aiemmin sukua nimitettiin suomenkielessä kivirikoiksi - niinhän tieteellinen nimi edelleenkin kuuluu. Ne kasvavat usein nimensä veroisissa paikoissa, pienissä kallionhalkeamissa. Syy- ja seuraussuhteet tulivat joskus väärin ymmärretyiksi. Niinpä ajateltiin, että rikkokasvit valtavalla voimallaan ja sitkeydellään saavat jopa kalliot kappaleiksi, tekevät itse niitä kivirikkoja, joissa sitten jatkavat kasvuaan.

Tämä tieto oli myös keskiajan kirkkomaalareilla. Niinpä heistä oli enemmän kuin sopivaa maalata pääsiäisaamun tyhjän haudan ihmettä kuvaaviin teoksiinsa haudan lähelle juuri rikkokasveja. Eihän edes suuri kivi haudan suulla pystynyt pitämään sinne haudattua vankinaan - varsinainen Kivirikko!

Kultarikko on yllättävä ilmestys kasvupaikallaan. Tämäkin kasvi on kuvattu Saananrinteen purokivikosta. Varsinainen väriläiskä kaiken karuuden keskellä! Ajattelin ensin, että kultarikko - Lapin korkeimpien kalkkituntureiden kasvi - sopii kovin huonosti tähän rikkokasvien pääsiäisteemaan, onpahan vain lähinnä samaa sukua. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun huomasin, että sama kasvi kasvaa myös Keski-Euroopan vuoristoalueilla. Odotan innolla hetkeä, että näkisin jonkin keski-eurooppalaisen maalarin pääsiäsaiheisen työn - ja kukaties sittenkin haudan vierelle maalatun kultarikon!