PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

tiistai 3. maaliskuuta 2009

MAALIKAMERAN RATKAISU

"Veisataan tästä virrestä kolme viimeistä säkeistöä!"

Siinä vaiheessa Kalervo-kanttorin suupielet alkoivat aina nykiä. Lähellä olevalle hän hyväntuulisesti ehkä supisi: "Nyt meni yli minun taitojen! Minun kirjassa on vain yksi viimeinen säkeistö! Kolme säkeistöä lopusta vielä onnistuisi, mutta ei kolme viimeistä!"

Ei siis voi olla kolmea viimeistä. Mutta Raamattu kertoo, että alkupäässä voi olla tiukempaa. Voi olla kaksi ensimmäistä. Näinhän meille on tänä päivänä tutussa kohdassa sanottu: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein." (Matt. 22)

Kohdan jatko on meille yhtä tuttu: "Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden varassa on kaikki."

Meille ei kerrota, mikä olisi toiseksi tärkein käsky. Hännänhuippuja oli kyllä vain yksi. Mutta tässä toisessa kisassa ei edes maalikameralla löydetty yhtä ensimmäistä. On sittenkin kaksi ensimmäistä, jaettu voitto.
Seuroissa Seuratuvalla 10.10.1993.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto